246Päivää 18Tuntia 06Minuuttia 37Sekuntia
EtusivuBlogiKympin Naiset: Saija-Marin blogi

Kympin Naiset: Saija-Marin blogi

Mitä kehosi ajattelee juoksemisesta?

Meillä on niin hyviä kuin huonoja päiviä. On väsyneitä päiviä ja on aktiivisia päivä. Mutta mitä keho kertoo ennen lenkille lähtöä, sen aikana ja sen jälkeen? Itse monesti tunnen oman oloni todella hyväksi lenkin jälkeen. On ollut ehkä rankka työpäivä, vaativia työtehtäviä ja päiväkodista haettaessa odottaa väsyneet lapset. Itseni saaminen lenkille tämän combon jälkeen ei ole aina mikään itsensä selvyys. Useasti taistelen henkisen minäni kanssa lenkille lähdöstä sekä lenkin aikana tapahtuvasta tsemppaamisesta. Mutta usein lenkin jälkeen fiilis on hyvä, eikä itseänsä tarvitse moittia lenkin jälkeen. Paitsi päivänä, kun kirjoitin tätä postausta.

Saija-Mari juoksemassaSilloin se tapahtui. Oli kova henkinen työ saada itseni lenkille. Tekosyitä ei ollut: aurinkoinen ilma ja vapaapäivä. Mies katsoisi lapsia lenkin aikana eikä takana ollut mitään rankkaa treeniä, jonka vuoksi lihakset olisivat rasittuneet ja tehneet juoksusta vaikeaa. Sain itseni lenkille, musat korviin ja baanalle. Aluksi lämmittelin lihaksiani kävellen muutaman minuutin. Sitten juoksuun. Ajatuksissani pyöri valmentajamme Kirsin ohjeet hyvästä juoksuasennosta. Kävin mielessäni läpi koko kropan, selän, lantion ja jalat. Jalat tuntuivat todella raskailta, askel oli painava ja penikoita kolotti. Tunsin,  kuinka siitepölykin työntyi limakalvoille ja sain olla heti kaivamassa nenäliinaa. Pinnistin juoksua noin kilometrin verran, jonka jälkeen minun oli luovutettava. Tänään ei ollut juoksupäivä ja piste. Olo olisi kauhea, jos vielä jatkaisin juoksua. Harmitti, mutta olen oppinut kuuntelemaan omaa kehoani. Tiedän, että tämä oli parasta minulle. Ehkä seuraavana päivänä kehoni olisi jälleen valmis juoksemaan ihanan lenkin.

Itsensä kuunteleminen ei ole minulle mikään itsestäänselvyys. Olen joutunut tekemään paljon töitä oman henkisen hyvinvointini kanssa. Tiedän, että urheilussa olen suorittaja ja jos ali suoriudun, tunnen epäonnistuneeni. Podin myös epäonnistumista edellä kertomassani juoksutreeneissä, kunnes mieleni ilmoitti, että on okei myös höllätä ja kuunnella omaa kehoaan. Kävelylenkkikin on todella hyvä!

Kuinka motivoida itsensä sitten liikkeelle ja juoksemaan?

Tämäkään ei ole mikään itsestäänselvyys, että suunnitellulle juoksulenkille suuntaa into pinkeenä. Monet kerrat olen käynyt pääni sisällä keskustelua siitä, lähdenkö juoksemaan vai enkö.

”Väsyttää, olikin niin rankka päivä, että lepo tekee hyvää”.

”On vähän flunssainen olo, taidan ottaa iisimmin että se ei pahennu”.

”Jään vain hetkeksi sohvalle… Jossa sitten vietitkin loppu illan. Kannattiko?”

Vai olisiko mieluisempaa ajatella positiivisemmin;

”Vähän väsyttää – entä sitten, kun saan uutta energiaa juoksusta!

”On vähän flunssainen olo” – Onkohan tämä alkavaa flunssaa, säikäytetään se juoksulenkillä pois!

”Menen hetkeksi lenkille, saan nautittua raikasta ilmaa rankan päivän jälkeen”.

Minun neuvoni lenkkimotivaation hakemiseen on, että yritä edes ja jos se ei kropalle sovi niin sitten luovuta! Aika nopeasti sen huomaa oman kehon kautta, että tänään ei vain ollut sopiva hetki lenkille tai sitten huomaakin sen piristävän ja tekevän hyvää. Muista kuitenkin, ettet aina mene sieltä mistä aita on matalin. Oman henkisen puolen kanssa kannattaa tehdä töitä ja oppia tunnistamaan omat heikkoudet ja vahvuudet. Ne mitkä saat voitettua ja mistä saat voimaa!

Ihanaa lenkkimotivaatiota sinulle! Nähdään Naisten Kympillä! 😊

Lenkkiterveisin,

Saija-Mari

Saija-Marin harjoittelua kohti Citroën Naisten Kymppiä voit seurata Instagramissa @saija_mari sekä hänen omassa blogissa.